pluta

Kroaatti

Substantiivi

pluta

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta pluto
2. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta pluto
3. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta pluto
4. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta pluto
5. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta pluto

Verbi

pluta

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä plutati

Serbia

Substantiivi

plȕta f. (kyrillinen плута)

1. korkki (materiaali)

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	pluta	plute
genetiivi	plute	pluta
datiivi-lokatiivi	pluti	plutama
akkusatiivi	plutu	plute
vokatiivi	pluto	plute
instrumentaali	plutom	plutama

Aiheesta muualla

• Николић, Мирослав (2011): pluta, Речник српскога језика, ISBN 978-86-7946-004-2, s. 921

Verbi

pluta

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä plutati