polttolaiva

Suomi

Substantiivi

polttolaiva (9)

1. (historia, sodankäynti, merenkulku) puualusten aikakaudella vähäarvoinen laiva, joka sytytettiin tarkoituksellisesti palamaan ja ohjattiin päin vihollisen alusta, joka tällöin tuhoutui tulen levittyä siihen

Ääntäminen

• IPA: [ˈpoltːoˌlɑiʋɑ]

Tavutus

• tavutus: polt‧to‧lai‧va

Etymologia

• yhdyssana sanoista poltto ja laiva

Käännökset

1. sota-alustyyppi

englanti: fire ship, fireship espanja: brulote m. malaiji: kapal api portugali: brulote m.

ranska: brûlot m. ruotsi: brandskepp, brännare saksa: Brander m., Brandschiff n. venäjä: брандер m.