pone

Katso myös: poné

Ainu

Substantiivi

pone (katakana: ポネ) (omistusmuoto pone, ponehe)

1. luu

Etymologia

lainasana muinaisjapanin sanasta 骨 【ふぉね】 (fone)

Liittyvät sanat

hapurpone, cinkewpone, ikkewpone, kirkewpone, nisappone, notakampone/notakanpone, penrampone, panikkewpone

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Espanja

Verbi

pone

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä poner

Latina

Verbi

pōne

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pōnō