ponkaista

Suomi

Verbi

ponkaista (66) (taivutus[luo])

1. ponnistaa nopeasti, erityisesti toimintaan liikkumattomasta tilasta

   ponkaista pystyyn

   ponkaista liikkeelle

Ääntäminen

• IPA: /ˈpoŋkɑi̯st̪ɑˣ/
• tavutus: pon‧kais‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ponkaisu

Aiheesta muualla

• ponkaista Kielitoimiston sanakirjassa