Latina

muokkaa

prōfundēns m./f./n.

  1. (taivutusmuoto) partisiipin preesens verbistä prōfundō

Taivutus

yksikkö monikko
sijamuoto maskuliini feminiini neutri sijamuoto maskuliini feminiini neutri
nominatiivi prōfundēns prōfundēns prōfundēns nominatiivi prōfundentēs prōfundentēs prōfundentia
akkusatiivi prōfundentem prōfundentem prōfundēns akkusatiivi prōfundentēs prōfundentēs prōfundentia
genetiivi prōfundentis prōfundentis prōfundentis genetiivi prōfundentium prōfundentium prōfundentium
datiivi prōfundentī prōfundentī prōfundentī datiivi prōfundentibus prōfundentibus prōfundentibus
ablatiivi prōfundentī
prōfundente
prōfundentī
prōfundente
prōfundentī
prōfundente
ablatiivi prōfundentibus prōfundentibus prōfundentibus