protesta

Espanja

Substantiivi

protesta f. (monikko protestas)

1. protesti

Verbi

protesta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä protestar
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä protestar

Italia

Substantiivi

protesta f. (monikko proteste[luo])

1. protesti

Verbi

protesta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä protestare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä protestare

Kroaatti

Substantiivi

protesta

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta protest
2. (taivutusmuoto) monikon genetiivimuoto sanasta protest

Ranska

Verbi

protesta

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä protester