puheääni

Suomi

Substantiivi

puheääni

1. henkilölle ominainen tavallisen suhteellisen monotonisen puhumisen ääni, ominainen peruskorkeudeltaan ja väriltään; erotuksena lauluäänestä

   Hänen puheäänensä oli erikoinen.

   Sopraanon puheääni voi olla matala.

   Epämiellyttävä puheääni mutta kaunis lauluääni.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuheˣˌæːni/
• tavutus: pu‧he‧ää‧ni

Etymologia

yhdyssana sanoista puhe ja ääni