pukari

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pukari (6)

(arkikieltä) riidanhaluinen, väkivaltainen henkilö, usein yhdyssanan osana

Ääntäminen muokkaa

IPA: /ˈpukɑri/
tavutus: pu‧ka‧ri

Etymologia muokkaa

mahdollisesti sekoittunut suomenruotsin murteellisesta sanasta båkare ’tonkija, päällekäyvä ihminen’ ja ruotsin sanasta pukare ’patarumpali’, joka esiintyy vanhassa kirjasuomessa muodossa pukari.^[1]

Käännökset muokkaa

1. riidanhaluinen, väkivaltainen henkilö

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pääpukari, riitapukari, tappelupukari

Aiheesta muualla muokkaa

pukari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.

[1] Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.

[1]