pulauttaa

Suomi

Verbi

pulauttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. työntää ulos, tehdä tulokseksi jotain, päästää suustaan

   Lausahdukseni hävetti heti kun olin sen suustani ulos pulauttanut.

2. oksentaa, refluksoida erityisesti vauvaikäisistä lapsista

   Syöttökerran jälkeen Maija on pahimmillaan pulauttanut kahdeksan kertaa.

3. kantaa ja synnyttää lapsi

   Muutaman jälkeläisenkin tamma on pulauttanut tähän maailmaan.

4. (tietotekniikka, slangia) ajaa eräajona

   Kokeile pulauttaa dokumentti sitten LaTeXin läpi.

5. (murteellinen) puistella

   pulauttaa matot

Ääntäminen

• IPA: /ˈpulɑˌut̪ːɑːˣ/ tai /ˈpulɑu̯t̪ːɑːˣ/
• tavutus: pu‧la‧ut‧taa / pu‧laut‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pulautus

Aiheesta muualla

• pulauttaa Kielitoimiston sanakirjassa