puutua (52-F) (taivutus[luo])

  1. tulla tunnottomaksi
  2. tulla puumaiseksi
    Vähitellen versot puutuvat.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpuːt̪uɑˣ/
  • tavutus: puu‧tu‧a

Etymologia

muokkaa

Johdos sanasta puu.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • puutua Kielitoimiston sanakirjassa
  • puutua Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004: uuttaa