regelte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä regeln
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä regeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä regeln
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä regeln