regelten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä regeln
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä regeln
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä regeln
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä regeln