reistailla

Suomi

Verbi

reistailla (67) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) toimia (jatkuvasti) kangerrellen

   Se kone on reistaillut koko aamun.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrei̯st̪ɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: reis‧tail‧la

Etymologia

frekventatiivijohdos verbistä reistata

Käännökset

1. toimia (jatkuvasti) kangerrellen

englanti: malfunction

Liittyvät sanat

• reistata

Johdokset

• substantiivit: reistaileminen

Aiheesta muualla

• reistailla Kielitoimiston sanakirjassa