Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

reputtaa (53-C) (taivutus[luo])[1]

  1. (arkikieltä) saada hylätty (jostakin kokeesta tai kurssista)
    Pirjo reputti saksan kielen kokeen.
    Missä on vika, jos kurssin reputtaa melkein 80 prosenttia tenttijöistä?

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈreput̪ːɑːˣ/
  • tavutus: re‧put‧taa

Etymologia muokkaa

samaa juurta kuin saada reput < ruotsin repuls ’tulla hylätyksi’ < latinan repulsus[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
  2. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004. Hakusana reput.