riitin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä riittää

Substantiivi

muokkaa

riitin

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta riitti
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta riitti