Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riitti (5-C)

  1. tavaksi kiteytynyt proseduuri jotakin toistuvasti tehtäessä
  2. (uskonto) liturginen toimitus tai seremonia; palvontameno
  3. (uskonto) tunnustuskunnan tai oppisuunnan liturginen perinne

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriːt̪ːi/
  • tavutus: riit‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riitti riitit
genetiivi riitin riittien
(riittein)
partitiivi riittiä riittejä
akkusatiivi riitti;
riitin
riitit
sisäpaikallissijat
inessiivi riitissä riiteissä
elatiivi riitistä riiteistä
illatiivi riittiin riitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riitillä riiteillä
ablatiivi riitiltä riiteiltä
allatiivi riitille riiteille
muut sijamuodot
essiivi riittinä riitteinä
translatiivi riitiksi riiteiksi
abessiivi riitittä riiteittä
instruktiivi riitein
komitatiivi riitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riiti-
vahva vartalo riitti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

siirtymäriitti

Verbi muokkaa

riitti

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä riittää

Aiheesta muualla muokkaa

  • riitti Kielitoimiston sanakirjassa
  • riitti Tieteen termipankissa