riitti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- tavaksi kiteytynyt proseduuri jotakin toistuvasti tehtäessä
- (uskonto) liturginen toimitus tai seremonia; palvontameno
- (uskonto) tunnustuskunnan tai oppisuunnan liturginen perinne
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈriːt̪ːi/
- tavutus: riit‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | riitti | riitit |
genetiivi | riitin | riittien (riittein) |
partitiivi | riittiä | riittejä |
akkusatiivi | riitti; riitin |
riitit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | riitissä | riiteissä |
elatiivi | riitistä | riiteistä |
illatiivi | riittiin | riitteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | riitillä | riiteillä |
ablatiivi | riitiltä | riiteiltä |
allatiivi | riitille | riiteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | riittinä | riitteinä |
translatiivi | riitiksi | riiteiksi |
abessiivi | riitittä | riiteittä |
instruktiivi | – | riitein |
komitatiivi | – | riitteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | riiti- | |
vahva vartalo | riitti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaVerbi
muokkaariitti
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä riittää