Wikipedia
Katso artikkeli Perinne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

perinne (48-J)[1]

  1. pitkään käytössä ollut tapa
    Mämmin syöminen pääsiäisenä on suomalainen perinne.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈperinːeˣ/
  • tavutus: pe‧rin‧ne

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi perinne perinteet
genetiivi perinteen perinteiden
perinteitten
partitiivi perinnettä perinteitä
akkusatiivi perinne;
perinteen
perinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi perinteessä perinteissä
elatiivi perinteestä perinteistä
illatiivi perinteeseen perinteisiin
perinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi perinteellä perinteillä
ablatiivi perinteeltä perinteiltä
allatiivi perinteelle perinteille
muut sijamuodot
essiivi perinteenä perinteinä
translatiivi perinteeksi perinteiksi
abessiivi perinteettä perinteittä
instruktiivi perintein
komitatiivi perinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo perintee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
perinnet-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kansanperinne, leikkiperinne, perinnemaisema, perinnerakentaminen, perinneruoka, perinnetiede, ruokaperinne

Idiomit

muokkaa
  • vaalia perinteitä - pitää perinteitä yllä

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-J