Wikipedia
Katso artikkeli Vero Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Pieter Brueghel nuorempi, Veronkerääjä

Substantiivi

muokkaa

vero (1)

  1. valtion, kunnan tai muun sellaisen yhteisön, jolla on lain suoma oikeus kantaa veroja, perimä osuus tuloista tai omaisuudesta; valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön näkökulmasta tulo

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋero/
  • tavutus: ve‧ro

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ajoneuvovero, ansiotulovero, arpajaisvero, arvonlisävero, arvonnousuvero, autovero, dieselvero, elinkeinovero, ennakkovero, haittavero, hiilivero, huvivero, hyödykevero, jäännösvero, kaivosvero, kiinteistövero, kirkollisvero, koiravero, kulutusvero, kunnallisvero, kunnanvero, lahjavero, leimavero, lentokenttävero, liikevaihtovero, lisävero, lähdevero, marginaalivero, omaisuusvero, osinkovero, perintövero, puoluevero, pääomatulovero, rajavero, rantavero, subjektivero, tievero, tulovero, tuontivero, valmistevero, vanhanpiianvero, vanhanpojanvero, varainsiirtovero, varallisuusvero, veroennakko, verohallinto, verohelpotus, verohelvetti, verohuojennus, veroilmoitus, verojalanjälki, verojäämä, verokanta, verokarhu, verokeidas, verokertymä, verokortti, verolautakunta, veroleikkuri, verolippu, verollepano, veroluettelo, veroluokka, veroluonteinen, veromerkki, veroministeri, veromuistutus, veromätky, veronalainen, veronalennus, veronhuojennus, veronkanto, veronkavallus, veronkierto, veronkoonti, veronkorotus, veronlievennys, veronlisäys, veronluonteinen, veronmaksaja, veronmaksu, veronoikaisu, veronpalautus, veronpidätys, veronäyttely, vero-oikeus, vero-orja, veroparatiisi, veroperuste, veropetos, veropiiri, veropohja, veropolitiikka, veroprosentti, veroraha, verorasitus, verorikos, veroruuvi, verorästi, veroselvitys, verosopimus, verosuunnittelu, verotaakka, verotalous, verotarkastus, verotarra, verotoimisto, verotuotto, verouudistus, verovalitus, verovapaa, verovapaus, verovarat, verovelka, verovelvollinen, verovelvollisuus, verovilppi, verovirasto, verovuosi, verovähennys, veroyksikkö, veroäyri, ympäristövero

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vero Kielitoimiston sanakirjassa
  • vero Tieteen termipankissa
  • vero Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 366, 483, 886 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

vero m., vera f. (monikko veros m., veras f.)

  1. (vanhentunut) tosi, todellinen

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

vero (yks. akk. veron; mon. veroj, mon. akk. verojn)

  1. totuus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: [ˈveː.ro]

Liittyvät sanat

muokkaa

Italia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

vero m., vera[luo] f. (monikko veri[luo] m., vere[luo] f.)

  1. tosi, todellinen, oikea, aito
    È stato un vero colpo di fortuna. - Se oli todellinen onnenpotku.
    Lui è un vero amore! - Hän on oikea kullanmuru!
    Non è vero! - Ei ole totta!
    Sei stata tu, vero? - Se olit sinä, eikö totta?
    Questo anello è di oro vero. - Tämä sormus on aitoa kultaa.

Ääntäminen

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Latina

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

vērō

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta vērus
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta vērus
  3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta vērus
  4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta vērus