SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

riitinki (5-G) (monikko riitingit)

  1. (vanhahtava) piirustus, usein monikollisena
    Rakennusmestari laati riitingit ja sitten haettiin mökille lupa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈriːt̪iŋki/
  • tavutus: rii‧tin‧ki

EtymologiaMuokkaa

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa