Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riitinki (5-G) (monikko riitingit)

  1. (vanhahtava) piirustus, usein monikollisena
    Rakennusmestari laati riitingit ja sitten haettiin mökille lupa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriːt̪iŋki/
  • tavutus: rii‧tin‧ki

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa