rogo

Katso myös: rogó

Italia

Substantiivi

rogo m. (monikko roghi [luo])

1. rovio

Latina

Verbi

rogō (I) (akt. prees. inf. rogāre,ind. perf. y. 1. p. rogāvī, part. perf. rogātus) (taivutus[luo])

1. kysyä, kysellä, tiedustella
2. pyytää