roikua

Suomi

Verbi

roikua (52-D) (taivutus[luo])

1. (intransitiivinen, puhekieltä) synnyttää kovaa (erityisesti epätasaisesti kaikuvaa dynaamista) ääntä
2. (intransitiivinen, murteellinen) räiskyä

Ääntäminen

• IPA: /ˈroi̯kuɑˣ/
• tavutus: roi‧ku‧a

Liittyvät sanat

Synonyymit

• roikaa

Johdokset

• substantiivit: roikuminen

Aiheesta muualla

• roikua Kielitoimiston sanakirjassa