Substantiivi

muokkaa

rouskua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta rousku

rouskua (52) (taivutus[luo])

  1. aiheuttaa ääni, joka kuuluu jostakin kovasta, kun se murtuu
    jäkälä rouskuu kengän alla
    porkkana rouskuu hampaissa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rouskua Kielitoimiston sanakirjassa