routia

Suomi

Substantiivi

routia

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta routa

Verbi

routia (61-F) (taivutus[luo])

1. joutua roudan valtaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈrou̯t̪iɑˣ/
• tavutus: rou‧ti‧a

Etymologia

johdos substantiivista routa (vahva vartalo rout|a- + johdin -i- + verbintunnus -a)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• routaantua

Johdokset

• substantiivit: routiminen

Aiheesta muualla

• routia Kielitoimiston sanakirjassa