ruiskuta

Suomi

Verbi

ruiskuta (74) (taivutus[luo])

1. (nesteestä) suihkuta, sinkoutua

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ruiskuaminen

Verbi

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ruiskuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ruiskuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ruiskuttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈrui̯skut̪ɑˣ/
• tavutus: ruis‧ku‧ta

Aiheesta muualla

• ruiskuta Kielitoimiston sanakirjassa