ruokaputka

Suomi

Substantiivi

ruokaputka

1. ruokaa myyvä koju

   Hakaniemen torin lautakojut eli ruokaputkat syöttävät keittoa, leipää ja kahvia. (HS.fi, Pannukakkuja, piirakoita ja viinaa – katuruokakulttuuri kukoisti Helsingissä jo 125 vuotta sitten)

   Martan äiti oli avannut ns. ruokaputkan Hakaniemessä ja Martta pääsi sinne apulaiseksi. (Mahdollisuuksien aika Työläisnaiset ja yhteiskunnan muutos 1910-30-luvun Suomessa, Maria Lähteenmäki)

   Hyvinkäällä oli tehtaan portilla ruokaputka, josta sai ostaa kahvia ja pullaa; (Tehdastyöläisten työpaikkaruokailusta, Tuula Leimu)

Etymologia

• yhdyssana sanoista ruoka ja putka