Substantiivi

muokkaa

ruokkoa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta ruokko

(taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ruokota

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ruokota
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ruokota