Substantiivi

muokkaa

ruokko (1-A)

  1. (vanhahtava) ruokittavana oleminen
    Ruokolle sijoittamisesta on syksyllä 1940 annettu ohje, että ruokolle sijoittamattomat siirtolehmät tulee sijoittaa kiireellisesti aikaisemmin annettujen ohjeiden mukaisesti kansanhuoltolautakuntien osoittamille tiloille.
  2. (vanhahtava) lapselle maksettava elatusapu, lapsenruokko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruo̯kːo/
  • tavutus: ruok‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruokko ruokot
genetiivi ruokon ruokkojen
partitiivi ruokkoa ruokkoja
akkusatiivi ruokko;
ruokon
ruokot
sisäpaikallissijat
inessiivi ruokossa ruokoissa
elatiivi ruokosta ruokoista
illatiivi ruokkoon ruokkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruokolla ruokoilla
ablatiivi ruokolta ruokoilta
allatiivi ruokolle ruokoille
muut sijamuodot
essiivi ruokkona ruokkoina
translatiivi ruokoksi ruokoiksi
abessiivi ruokotta ruokoitta
instruktiivi ruokoin
komitatiivi ruokkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruoko-
vahva vartalo ruokko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

germaaninen *rōkō; Samasta sanasta varhaisempi laina on sana ruoka.[1]

Liittyvät sanat

muokkaa

ruokkomaksu

Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lapsenruokko

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ruokko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.