SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ruokko (1-A)

  1. (vanhahtava) ruokittavana oleminen
    Ruokolle sijoittamisesta on syksyllä 1940 annettu ohje, että ruokolle sijoittamattomat siirtolehmät tulee sijoittaa kiireellisesti aikaisemmin annettujen ohjeiden mukaisesti kansanhuoltolautakuntien osoittamille tiloille.
  2. (vanhahtava) lapselle maksettava elatusapu, lapsenruokko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈruo̯kːo/
  • tavutus: ruok‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruokko ruokot
genetiivi ruokon ruokkojen
partitiivi ruokkoa ruokkoja
akkusatiivi ruokko;
ruokon
ruokot
sisäpaikallissijat
inessiivi ruokossa ruokoissa
elatiivi ruokosta ruokoista
illatiivi ruokkoon ruokkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruokolla ruokoilla
ablatiivi ruokolta ruokoilta
allatiivi ruokolle ruokoille
muut sijamuodot
essiivi ruokkona ruokkoina
translatiivi ruokoksi ruokoiksi
abessiivi ruokotta ruokoitta
instruktiivi ruokoin
komitatiivi ruokkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruoko-
vahva vartalo ruokko-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

germaaninen *rōkō; Samasta sanasta varhaisempi laina on sana ruoka.[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

lapsenruokko

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ruokko Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.