Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

särje

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä särkeä
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä särkeä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä särkeä