Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

siivo (1)

  1. moitteeton, kunnollinen, hyvätapainen, siveä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsiːʋo/
  • tavutus: sii‧vo

Etymologia muokkaa

  • aikaisemmasta merkityksestä ’tasainen, sileä’[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • siivo Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

siivo (1)

  1. moitteeton siisteys, moitteeton järjestys
    Mikä siivo! (kauhistunut huudahdus siitä että siisteys ei ole moitteeton)

Aiheesta muualla muokkaa

  • siivo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 345. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.