sirotella

Suomi

Verbi

sirotella (67-C) (taivutus[luo])

1. (frekventatiivinen) sirottaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsiroˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: si‧ro‧tel‧la

Etymologia

johdos verbistä sirottaa (heikko vartalo sirot|a- + johdin -el:ele- + infinitiivin tunnus -la)

Käännökset

1. frekventatiivinen: sirottaa

venäjä: рассеивать

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: sirotteleminen, sirottelu

Aiheesta muualla

• sirotella Kielitoimiston sanakirjassa