skagata

Suomi

Verbi

skagata (73-C) (taivutus[luo])

1. (slangia) vavista (pelosta)

Etymologia

• ruotsin sanasta skaka (täristä) < lainasana muinaisnorjasta < germaanisen kantakielen sanasta *skakaną indoeurooppalaisen kantakielen sanajuuresta *skek-/*kek- ‎(”täristä”)

Käännökset

1. vavista pelosta

Ks. vavista