slits

Englanti

Substantiivi

slits

1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta slit

Verbi

slits

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä slit

Ruotsi

Substantiivi

slits yl. (2) (yks. määr. slitsen [luo], mon. epämäär. slitsar [luo], mon. määr. slitsarna [luo])

1. halkio (vaatteen)
2. lovi, uurre