sonat

Latina

Verbi

sonat

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä sonō

Ruotsi

Substantiivi

sonat yl. (3) (yks. määr. sonaten [luo], mon. epämäär. sonater [luo], mon. määr. sonaterna [luo])

1. (musiikki) sonaatti

Etymologia

italian sanasta sonata ’sonaatti’

Verbi

sonat

1. (taivutusmuoto) aktiivin supiinimuoto verbistä sona
2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva muoto sanasta sonad (joka on partisiipin perfekti sanasta sona)