Redirect arrow without text.svg
Katso myös: sonó ja soñó


IdoMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sono (yksikön akkusatiivi sonon; monikko soni, monikon akkusatiivi sonin)

  1. ääni

ItaliaMuokkaa

VerbiMuokkaa

sono

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä essere

LatinaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sonō

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta sonus
  2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta sonus

VerbiMuokkaa

sonō (I) (akt. prees. inf. sonāre, ind. perf. y. 1. p. sonuī, part. perf. sonitus) (taivutus[luo])

  1. ääntää, lausua