stel

Hollanti

Verbi

stel

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä stellen
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stellen
3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä stellen

Ruotsi

Adjektiivi

stel

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	stel	yl.	stel	m.	stele[luo]
				yl.	stela
n.	stelt [luo]	n.	stelt [luo]	n.
mon.	stela [luo]	mon.	stela [luo]	mon.
Komparatiivi
stelare [luo]
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
stelast [luo]			yl./m.den stelaste [luo] n.det stelaste mon. de stelaste

1. jäykkä, kankea, jähmeä
2. kankealiikkeinen
3. kaavamainen, muodollinen

Aiheesta muualla

• stel Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• stel Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)