stia

Italia

Verbi

stia

1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä stare
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä stare
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä stare

Ruotsi

Substantiivi

stia yl. (1) (yks. määr. stian [luo], mon. epämäär. stior [luo], mon. määr. stiorna [luo])

1. lätti

   det är en stia. se on lätti