strankinja

Kroaatti

Substantiivi

strànkinja f.  (monikko strànkinje; mon. gen. strȁnkīnjā)

1. ulkomaalainen, vierasmaalainen (naispuolinen)
2. vieras, tuntematon (naispuolinen)

Ääntäminen

• IPA: /'strǎnkiɲa/, mon. gen. /'strânkiːɲaː/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	strankinja	strankinje
genetiivi	strankinje	strankinja
datiivi-lokatiivi	strankinji	strankinjama
akkusatiivi	strankinju	strankinje
vokatiivi	strankinjo	strankinje
instrumentaali	strankinjom	strankinjama

Liittyvät sanat

• stran, stranac

Synonyymit

• (ulkomaalainen) tuđinka
• (vieras) neznanka

Aiheesta muualla

• strànkinja Školski rječnik hrvatskoga jezika