tuntematon

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

tuntematon (34-C) (komparatiivi tuntemattomampi, superlatiivi tuntemattomin) (taivutus)

  1. sellainen, joka ei tunne jotakin tiettyä, vailla tuntemusta oleva
    Lainsäädäntöä tuntematonta saatetaan kutsua maallikoksi.
  2. sellainen, jota ei tunneta, outo, vieras
    Joku tuntematon mies kävi kysymässä.
    tuntematon numero

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • tuntematon suuruus

Aiheesta muuallaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tuntematon (34-C) (monikko tuntemattomat)

  1. henkilö, jota ei tunneta
  2. (matematiikka) tuntematon muuttuja, ratkaistava suure
    Yhtälöä ratkaistaessa tehtävänä on selvittää tuntemattoman arvo.
  3. (kuvaannollisesti) outo tai vielä selvittämätön paikka tai olotila
    Edessämme odottaa matka tuntemattomaan.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuntematon tuntemattomat
genetiivi tuntemattoman tuntemattomien
(tuntematonten)
partitiivi tuntematonta tuntemattomia
akkusatiivi tuntematon;
tuntemattoman
tuntemattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuntemattomassa tuntemattomissa
elatiivi tuntemattomasta tuntemattomista
illatiivi tuntemattomaan tuntemattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuntemattomalla tuntemattomilla
ablatiivi tuntemattomalta tuntemattomilta
allatiivi tuntemattomalle tuntemattomille
muut sijamuodot
essiivi tuntemattomana
(tuntematonna)
tuntemattomina
translatiivi tuntemattomaksi tuntemattomiksi
abessiivi tuntemattomatta tuntemattomitta
instruktiivi tuntemattomin
komitatiivi tuntemattomine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa