Adjektiivi

muokkaa

tuntematon (34-C) (komparatiivi tuntemattomampi, superlatiivi tuntemattomin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka ei tunne jotakin tiettyä, vailla tuntemusta oleva
    Lainsäädäntöä tuntematonta saatetaan kutsua maallikoksi.
  2. sellainen, jota ei tunneta, outo, vieras
    Joku tuntematon mies kävi kysymässä.
    tuntematon muuttuja

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪unt̪eˌmɑt̪on/
  • tavutus: tun‧te‧ma‧ton

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vastakohta
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • tuntematon suuruus

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

tuntematon (34-C) (monikko tuntemattomat)

  1. henkilö, jota ei tunneta
  2. (matematiikka) tuntematon muuttuja, ratkaistava suure
    Yhtälöä ratkaistaessa tehtävänä on selvittää tuntemattoman arvo.
  3. (kuvaannollisesti) outo tai vielä selvittämätön paikka tai olotila
    Edessämme odottaa matka tuntemattomaan.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuntematon tuntemattomat
genetiivi tuntemattoman tuntemattomien
(tuntematonten)
partitiivi tuntematonta tuntemattomia
akkusatiivi tuntematon;
tuntemattoman
tuntemattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuntemattomassa tuntemattomissa
elatiivi tuntemattomasta tuntemattomista
illatiivi tuntemattomaan tuntemattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuntemattomalla tuntemattomilla
ablatiivi tuntemattomalta tuntemattomilta
allatiivi tuntemattomalle tuntemattomille
muut sijamuodot
essiivi tuntemattomana
(tuntematonna)
tuntemattomina
translatiivi tuntemattomaksi tuntemattomiksi
abessiivi tuntemattomatta tuntemattomitta
instruktiivi tuntemattomin
komitatiivi tuntemattomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tuntemattoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tuntematon-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

tuntematon

  1. (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä tuntea

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuntematon tuntemattomat
genetiivi tuntemattoman tuntemattomien
(tuntematonten)
partitiivi tuntematonta tuntemattomia
akkusatiivi tuntematon;
tuntemattoman
tuntemattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuntemattomassa tuntemattomissa
elatiivi tuntemattomasta tuntemattomista
illatiivi tuntemattomaan tuntemattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuntemattomalla tuntemattomilla
ablatiivi tuntemattomalta tuntemattomilta
allatiivi tuntemattomalle tuntemattomille
muut sijamuodot
essiivi tuntemattomana
(tuntematonna)
tuntemattomina
translatiivi tuntemattomaksi tuntemattomiksi
abessiivi tuntemattomatta tuntemattomitta
instruktiivi tuntemattomin
komitatiivi tuntemattomine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}