Adjektiivi

muokkaa

tuttu (1-C) (komparatiivi tutumpi, superlatiivi tutuin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, jonka joku hyvin tuntee
    tuttu naapurusto, tuttu mies

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuttu Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

tuttu (1-C)

  1. (puhekieltä) tuttava

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ut̪.t̪u/
  • tavutus: tut‧tu

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tuttu Kielitoimiston sanakirjassa
  • tuttu Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 3, 882 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Adverbi

muokkaa

tuttu

  1. (lastenkieltä) tuutumaan, nukkumaan