tuttu

Suomi

Adjektiivi

tuttu (1-C) (komparatiivi tutumpi, superlatiivi tutuin) (taivutus[luo])

sellainen, jonka joku hyvin tuntee
tuttu naapurusto, tuttu mies

Käännökset

1. sellainen, jonka joku hyvin tuntee

englanti: familiar, known
espanja: familiar
ido: familiara
ranska: connu, familier m., familière f.

ruotsi: bekant
saksa: bekannt
venäjä: знакомый
viro: tuttav

Liittyvät sanat

tunnettu

Vastakohdat

vieras, outo, tuntematon

Johdokset

substantiivit: tuttuus

Yhdyssanat

hyvänpäiväntuttu, perhetuttu, puolituttu, tutunkauppa

Aiheesta muualla

tuttu Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

tuttu (1-C)

(puhekieltä) tuttava

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ut̪.t̪u/

tavutus: tut‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuttu	tutut
genetiivi	tutun	tuttujen
partitiivi	tuttua	tuttuja
akkusatiivi	tuttu; tutun	tutut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tutussa	tutuissa
elatiivi	tutusta	tutuista
illatiivi	tuttuun	tuttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tutulla	tutuilla
ablatiivi	tutulta	tutuilta
allatiivi	tutulle	tutuille
muut sijamuodot
essiivi	tuttuna	tuttuina
translatiivi	tutuksi	tutuiksi
abessiivi	tututta	tutuitta
instruktiivi	–	tutuin
komitatiivi	–	tuttuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tutu-
vahva vartalo	tuttu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tuttu

viro: tuntu

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

tuttu Kielitoimiston sanakirjassa
Artikkelit 3, 882 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=tuttu&oldid=4636347”