tutun

Suomi

Adjektiivi

tutun

1. (taivutusmuoto) genetiivi sanasta tuttu

Substantiivi

tutun

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta tuttu
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta tuttu

Substantiivi

tutun

1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta tutu
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta tutu

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui tutun
määräinen	tutunului

tutun m. (määräinen: tutunul)

1. tupakka (kasvi)

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui tutun
määräinen	tutunului
monikko	unor tutunuri
määräinen	tutunurilor

tutun n. (määräinen: tutunul, monikko: tutunuri, määräinen: tutunurile)

1. tupakka (aine)

Etymologia

• turkin tütün