SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

outo (1-F) (komparatiivi oudompi, superlatiivi oudoin) (taivutus)

  1. tavallisesta poikkeava; epätavallinen, erikoinen, kummallinen
    Jääkaapista tuli outo haju.
  2. vieras, tuntematon
    Polulla oli outo kulkija.
  3. (matematiikka) luonnollisesta luvusta: sellainen, joka ei ole esitettävissä itseään pienempien tekijöidensä summana vaikka joitain tekijöitä jättäisikin pois, mutta joka on silti suurempi kuin mainittu lukua pienempien tekijöiden summa
    Outo luku on luku, joka on runsas muttei puolitäydellinen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈou̯t̪o/
  • tavutus: ou‧to

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

uppo-outo

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • outo Kielitoimiston sanakirjassa