Substantiivi

muokkaa

outous (40)[1]

  1. ennestään tuntemattomaan tai vieraaseen liittyvä ominaisuus, oudon ilmetymä
    Vieraiden tapojen outous saa aikaan kummeksuntaa.
  2. (fysiikka) hiukkasfysiikassa alkeishiukkasten teoriassa käytetty kvanttiluku
    Outous säilyy vahvassa ja sähkömagneettisessa, mutta ei heikossa vuorovaikutuksessa.
    Protonin ja neutronin outous on 0.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈou̯t̪ous/ tai /ˈou̯t̪ou̯s/
  • tavutus: ou‧to‧us / ou‧tous

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

sanan outo vartalosta outo- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • outous Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40