tuttuus

Suomi

Substantiivi

tuttuus (40)

se, että jokin on tuttua

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪ut̪ːuːs/
tavutus: tut‧tuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuttuus	tuttuudet
genetiivi	tuttuuden	tuttuuksien
partitiivi	tuttuutta	tuttuuksia
akkusatiivi	tuttuus; tuttuuden	tuttuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuttuudessa	tuttuuksissa
elatiivi	tuttuudesta	tuttuuksista
illatiivi	tuttuuteen	tuttuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuttuudella	tuttuuksilla
ablatiivi	tuttuudelta	tuttuuksilta
allatiivi	tuttuudelle	tuttuuksille
muut sijamuodot
essiivi	tuttuutena	tuttuuksina
translatiivi	tuttuudeksi	tuttuuksiksi
abessiivi	tuttuudetta	tuttuuksitta
instruktiivi	–	tuttuuksin
komitatiivi	–	tuttuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tuttuude-
vahva vartalo	tuttuute-
konsonantti- vartalo	tuttuut-

Etymologia

sanan tuttu vartalosta tutt- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on tuttu

englanti: familiarity

espanja: familiaridad f.

Liittyvät sanat

tuttavallisuus

Aiheesta muualla

tuttuus Kielitoimiston sanakirjassa
tuttuus Tieteen termipankissa

Viro

Adjektiivi

tuttuus (gen tuttuue, part tuttuud)

(puhekieltä) tuliterä, upouusi

Liittyvät sanat

Synonyymit

tuliuus

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=tuttuus&oldid=4309050”