Substantiivi

muokkaa

tuntu (1-J)

  1. tuntemus jostakin
    Billy Idolin perusvarmasta esiintymisestä puuttui kapinallisuuden ja vaaran tuntu. (savonsanomat.fi)
    Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪unt̪u/
  • tavutus: tun‧tu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuntu
genetiivi tunnun
partitiivi tuntua
akkusatiivi tuntu;
tunnun
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnussa
elatiivi tunnusta
illatiivi tuntuun
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnulla
ablatiivi tunnulta
allatiivi tunnulle
muut sijamuodot
essiivi tuntuna
translatiivi tunnuksi
abessiivi tunnutta
instruktiivi
komitatiivi tuntuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tunnu-
vahva vartalo tuntu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

tuntu (t`untu; gen tuntu. part tuntut)

  1. tunnettu, tuttu

Taivutus

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Ei "Eesti keele instituutin viro-suomi sanakirjassa" [2018]
  • Ei sanastossa "PSV Eesti keele põhisanavara sõnastik"