yhtälö
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaayhtälö (2)
- (matematiikka) kahden matemaattisen lausekkeen väitetty yhtäsuuruus, joka voi olla joko tosi tai epätosi. Merkitään yleensä kirjoittamalla lausekkeet yhtäsuuruusmerkin molemmin puolin. Usein yhtälö sisältää tuntemattomia muuttujia, jotka halutaan ratkaista.
- Yhtälö on kahden lausekkeen merkitty yhtäsuuruus.
- Opettaja antoi meille vaikean yhtälön ratkaistavaksi.
- (kuvaannollisesti) useiden asioiden yhdistäminen, samanaikainen toteuttaminen tai soveltaminen
- Perheen ja uran yhdistäminen on väitetty olevan naiselle mahdoton yhtälö.
- Liikunta ja terveellinen ruoka ovat voittamaton yhtälö laihduttamisessa.
- Jokin tässä yhtälössä mättää.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈyht̪ælø/
- tavutus: yh‧tä‧lö
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | yhtälö | yhtälöt |
genetiivi | yhtälön | yhtälöjen yhtälöiden yhtälöitten |
partitiivi | yhtälöä | yhtälöitä yhtälöjä |
akkusatiivi | yhtälö; yhtälön |
yhtälöt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | yhtälössä | yhtälöissä |
elatiivi | yhtälöstä | yhtälöistä |
illatiivi | yhtälöön | yhtälöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | yhtälöllä | yhtälöillä |
ablatiivi | yhtälöltä | yhtälöiltä |
allatiivi | yhtälölle | yhtälöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | yhtälönä | yhtälöinä |
translatiivi | yhtälöksi | yhtälöiksi |
abessiivi | yhtälöttä | yhtälöittä |
instruktiivi | – | yhtälöin |
komitatiivi | – | yhtälöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | yhtälö- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. matemaattinen yhtälö
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaadifferentiaaliyhtälö, epäyhtälö, liikeyhtälö, momenttiyhtälö, polynomiyhtälö, rationaaliyhtälö, reaktioyhtälö, yhtälönratkaisu, yhtälöoppi, yhtälöpari, yhtälöryhmä
Aiheesta muualla
muokkaa- yhtälö Kielitoimiston sanakirjassa