Wikipedia
Katso artikkeli Yhtälö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

 

Yhtälö

Substantiivi

muokkaa

yhtälö (2)

  1. (matematiikka) kahden matemaattisen lausekkeen väitetty yhtäsuuruus, joka voi olla joko tosi tai epätosi. Merkitään yleensä kirjoittamalla lausekkeet yhtäsuuruusmerkin molemmin puolin. Usein yhtälö sisältää tuntemattomia muuttujia, jotka halutaan ratkaista.
    Yhtälö on kahden lausekkeen merkitty yhtäsuuruus.
    Opettaja antoi meille vaikean yhtälön ratkaistavaksi.
  2. (kuvaannollisesti) useiden asioiden yhdistäminen, samanaikainen toteuttaminen tai soveltaminen
    Perheen ja uran yhdistäminen on väitetty olevan naiselle mahdoton yhtälö.
    Liikunta ja terveellinen ruoka ovat voittamaton yhtälö laihduttamisessa.
    Jokin tässä yhtälössä mättää.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈyht̪ælø/
  • tavutus: yh‧tä‧lö

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhtälö yhtälöt
genetiivi yhtälön yhtälöjen
yhtälöiden
yhtälöitten
partitiivi yhtälöä yhtälöitä
yhtälöjä
akkusatiivi yhtälö;
yhtälön
yhtälöt
sisäpaikallissijat
inessiivi yhtälössä yhtälöissä
elatiivi yhtälöstä yhtälöistä
illatiivi yhtälöön yhtälöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhtälöllä yhtälöillä
ablatiivi yhtälöltä yhtälöiltä
allatiivi yhtälölle yhtälöille
muut sijamuodot
essiivi yhtälönä yhtälöinä
translatiivi yhtälöksi yhtälöiksi
abessiivi yhtälöttä yhtälöittä
instruktiivi yhtälöin
komitatiivi yhtälöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yhtälö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

differentiaaliyhtälö, epäyhtälö, liikeyhtälö, momenttiyhtälö, polynomiyhtälö, rationaaliyhtälö, reaktioyhtälö, yhtälönratkaisu, yhtälöoppi, yhtälöpari, yhtälöryhmä

Aiheesta muualla

muokkaa