Substantiivi

muokkaa

yhtälöpari (5)

  1. (matematiikka) yhtälöryhmä, jossa on kaksi yhtälöä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈyht̪æløˌpɑri/
  • tavutus: yh‧tä‧lö‧pa‧ri

Etymologia

muokkaa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yhtälöpari yhtälöparit
genetiivi yhtälöparin yhtälöparien
(yhtälöparein)
partitiivi yhtälöparia yhtälöpareja
akkusatiivi yhtälöpari;
yhtälöparin
yhtälöparit
sisäpaikallissijat
inessiivi yhtälöparissa yhtälöpareissa
elatiivi yhtälöparista yhtälöpareista
illatiivi yhtälöpariin yhtälöpareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi yhtälöparilla yhtälöpareilla
ablatiivi yhtälöparilta yhtälöpareilta
allatiivi yhtälöparille yhtälöpareille
muut sijamuodot
essiivi yhtälöparina yhtälöpareina
translatiivi yhtälöpariksi yhtälöpareiksi
abessiivi yhtälöparitta yhtälöpareitta
instruktiivi yhtälöparein
komitatiivi yhtälöpareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo yhtälöpari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa