SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

suopua (52-E) (taivutus[luo])

  1. (harvinainen) suostua, myöntyä
    Maa­kun­nan lii­tok­sil­le ylei­ses­ti suo­pui ta­san puo­let vas­taa­jis­ta. (HS, 13.9.2012)
    Perusturvalautakunta suopui kokeilemaan hanketta, (Pohjolan sanomat, 17.4.2013)
    Belsazar, Babelin kuningas suuri, / Päämiehilleen piti pitoja juuri / Ja seurassa suopui / Hovilaistensa kanssa ja viinistä juopui, (Oskar Uotila, Belsazarin pidot, 1911)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsuo̯puɑˣ/
  • tavutus: suo‧pu‧a

EtymologiaMuokkaa

passiivijohdos verbistä suoda

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • suopua Kielitoimiston sanakirjassa