suri

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä surra
    Hän suri kuollutta rakastettuaan.

suri

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä surema
    Suri nälga.
    Kuoli nälkään.