surra (67) (taivutus[luo])

  1. olla alakuloinen jonkin takia (erit. jonkun kuoleman takia), tuntea surua

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsurːɑˣ/
  • tavutus: sur‧ra

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • surra Kielitoimiston sanakirjassa
  • surra Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 429, 3894 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

surra

  1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä surema
    õigus surra
    oikeus kuolla

Aiheesta muualla

muokkaa
  • surra sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)