Substantiivi

muokkaa

suru (1)[1]

  1. murhe, alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsuru/
  • tavutus: su‧ru

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suru surut
genetiivi surun surujen
partitiivi surua suruja
akkusatiivi suru;
surun
surut
sisäpaikallissijat
inessiivi surussa suruissa
elatiivi surusta suruista
illatiivi suruun suruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi surulla suruilla
ablatiivi surulta suruilta
allatiivi surulle suruille
muut sijamuodot
essiivi suruna suruina
translatiivi suruksi suruiksi
abessiivi surutta suruitta
instruktiivi suruin
komitatiivi suruine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suru-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

maansuru, suruadressi, suruaika, suruasu, suruharso, suruhartaus, suruhattu, suruhuntu, suruhymni, surujuhla, surukimppu, surulippu, suruliputus, surumarssi, surumieli, surumusiikki, surunappi, surunauha, surunkyynel, surunlapsi, surunpäivä, surunvalittaja, surunvalittelu, surunvalitteluadressi, surunviesti, surupuku, surureuna, surureunus, surusaatto, surusaattue, surusanoma, surusatakieli, surusoitto, surutalo, surutilaisuus, suruturisti, surutyö, suru-uutinen, suruvaate, suruvaippa, suruviesti, suruvirsi, suruvuosi, sydänsuru

Idiomit

muokkaa
  • surutta
    1. ilman liikaa miettimistä tai katumusta
      Heitetään vain kaikki surutta menemään.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • suru Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 429, 3894 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Japani

muokkaa

Latinisointi

muokkaa

suru

  1. rōmaji-transkriptio sanasta する

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1