Substantiivi

muokkaa

suru (1)[1]

  1. murhe, alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsuru/
  • tavutus: su‧ru

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa
  • verbi surra + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • surutta
    1. ilman liikaa miettimistä tai katumusta
      Heitetään vain kaikki surutta menemään.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • suru Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 429, 3894 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Japani

muokkaa

Latinisointi

muokkaa

suru

  1. rōmaji-transkriptio sanasta する

suru

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä suruma
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suruma
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä suruma

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1