SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suru (1)[1]

  1. murhe, alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsuru/
  • tavutus: su‧ru

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suru surut
genetiivi surun surujen
partitiivi surua suruja
akkusatiivi suru;
surun
surut
sisäpaikallissijat
inessiivi surussa suruissa
elatiivi surusta suruista
illatiivi suruun suruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi surulla suruilla
ablatiivi surulta suruilta
allatiivi surulle suruille
muut sijamuodot
essiivi suruna suruina
translatiivi suruksi suruiksi
abessiivi surutta suruitta
instruktiivi suruin
komitatiivi suruine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
VastakohdatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

maansuru, suruadressi, suruaika, suruasu, suruharso, suruhattu, suruhuntu, suruhymni, surujuhla, surukimppu, surulippu, suruliputus, surumarssi, surumieli, surumusiikki, surunappi, surunauha, surunkyynel, surunlapsi, surunpäivä, surunvalittaja, surunvalittelu, surunvalitteluadressi, surunviesti, surupuku, surureuna, surureunus, surusaatto, surusaattue, surusanoma, surusoitto, surutalo, surutilaisuus, suruturisti, surutyö, suru-uutinen, suruvaate, suruvaippa, suruviesti, suruvirsi, suruvuosi, sydänsuru

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • suru Kielitoimiston sanakirjassa

JapaniMuokkaa

LatinisointiMuokkaa

suru

  1. rōmaji-transkriptio sanasta する

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1