suru

Suomi

Substantiivi

suru (1)

1. murhe, alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuru/
• tavutus: su‧ru

Etymologia

• verbi surra (vokaalivartalo sur|e-) + johdin -u

Käännökset

1. alakuloisuuden tunne

bosnia: žalost f. englanti: sorrow, grief espanja: luto, pesar, tristeza fääri: sorg italia: dolore m., lutto, afflizione, tristezza kroatia: žalost f. latvia: bēdas portugali: pesar m., luto m., tristeza f. ranska: tristesse f.

ruotsi: sorg saksa: Trauer f. serbia: žalost, жалост f. serbokroaatti: žalost, жалост f. tšekki: smutek m. turkki: keder, yas ukraina: сум m., горе, скорбота f., смуток m., журба f., печаль f. venäjä: горе, скорбь f., грусть f. viro: kurbus, mure, lein

Liittyvät sanat

• suruntäyttämä
• surku

Johdokset

• adjektiivit: suruinen, surullinen, surullistunut, suruton
• adverbit: surullisesti, surutta, suruttomasti
• substantiivit: sureminen, surullisuus, suruttomuus
• verbit: surra, surullistua

Vastakohdat

• ilo, riemu

Yhdyssanat

maansuru, suruadressi, suruaika, suruasu, suruharso, suruhartaus, suruhattu, suruhuntu, suruhymni, surujuhla, surukimppu, surulippu, suruliputus, surumarssi, surumieli, surumusiikki, surunappi, surunauha, surunkyynel, surunlapsi, surunpäivä, surunvalittaja, surunvalittelu, surunvalitteluadressi, surunviesti, surupuku, surureuna, surureunus, surusaatto, surusaattue, surusanoma, surusatakieli, surusoitto, surutalo, surutilaisuus, suruturisti, surutyö, suru-uutinen, suruvaate, suruvaippa, suruviesti, suruvirsi, suruvuosi, sydänsuru

Idiomit

• surutta
  1. ilman liikaa miettimistä tai katumusta

     Heitetään vain kaikki surutta menemään.

Aiheesta muualla

• suru Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 429, 3894 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Japani

Latinisointi

suru

1. rōmaji-transkriptio sanasta する

Viro

Verbi

suru

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä suruma
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suruma
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä suruma